Naisista 47 prosenttia ja miehistä 22 prosenttia oli kokenut vuoden 2024 tasa-arvobarometrin mukaan jonkinlaista häirintää kahden viime vuoden aikana. Häirintä ilmeni ilmeni esimerkiksi härskeinä puheina ja vitseinä, vartaloon ja seksuaalisuuteen liittyvänä huomautteluna ja ei-toivottuna kosketteluna.

Seksuaalinen häirintä ja seksuaaliväkivalta on yleistä esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla.

Ammattiliitto Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen kiteytti, että se on alalla järkyttävän yleistä. Tehyn jäsenistöstä 30 prosenttia on kertonut jäsenkyselyssä kokeneensa seksuaalista häirintää työpaikalla.

Hän luonnehti, että joskus tuntuu siltä, että häirinnästä puhuessa ajatellaan sen olevan epäsopivien vitsien kertomista tai vastaavasta.

Kyse ei ole kuitenkaan pikkuasioista. Hoitoalalla koettu seksuaalinen väkivalta voi olla hyvin rajua. Hän muistutti, että hänen kaksi kollegaansa on tullut työpaikalla työkaverinsa raiskaamaksi.

Tilaisuuden juontanut toimittaja Adile Sevimli kysyi Rytköseltä ja pelastusalan häirinnästä kertoneelta Päijät-Hämeen pelastuslaitoksen pelastusjohtaja Mira Leinoselta, mikä heidän alallaan altistaa häirinnälle.

– Yksi asia on se, että meillä on poikkeuksellinen työ, emme voi valita asiakkaita. Meidän täytyy kaikki potilaat hoitaa. Ravintolat voivat valita, siellä on portsari, joka heittää pihalle. Ei sairaaloissa ole pokeja, Rytkönen kuvaili.

Leinosen mukaan pelastusala on hierarkkinen ja tietynlaiset valtasuhteet mahdollistavat häirintää. Toisaalta sitä mahdollistaa miesvaltaisella alalla myös suhtautuminen asiaan.

– Meillä oli ensimmäinen reaktio, että en tunne pelastusalaa tästä, mutta pelastusalalla toimivat naiset totesivat, että tunnistanpa hyvinkin, Leinonen kertoo viitaten alan ongelmista nousseisiin uutisiin jokunen vuosi sitten.

Myöhemmin alalla tehdyn selvityksen mukaan häirintää tai epäasiallista kohtelua henkilöstöstä oli kokenut puolet ja siitä seksuaalista häirintää oli 20 prosenttia.

PANEELISSA keskusteltiin myös keinoista puuttua häirintään. Leinonen kertoi, että yksi konsti on ollut kouluttaa henkilöstöä.

Ilmoituskanavien täytyy myös olla kunnossa, jotta ongelmat tulevat ilmi. Myös johtajuuden pitää olla kunnossa, jotta nollatoleranssi häirinnälle ja epäasialliselle käytökselle todella toteutuu.

Rytkönen kertoi, että puuttumisessa ongelmana on usein esimiesten suhtautuminen häirintäilmoitukseen. Uhrin syyllistäminen on voimissaan.

– Itelleni on käynyt niin, että kun menin omalle osastohoitajalleni kertomaan, että miesasiakas on käynyt minuun käsiksi, niin minulta kysyttiin, että miten itse provosoit sitä tilannetta, oletko itse edesauttanut tilannetta jotenkin. Tämä on se tyypillinen asenne. Huomaan, että naiset täällä yleisössä nyökkäilevät – näin se tapahtuu. Työnantaja ei täytä työnantajan velvoitteitaan tällä hetkellä.

Ammattiliitto Pron puheenjohtaja Niko Simola arvioi, että työpaikoilla tehdään paljon hyvää, mutta parannettavaakin vielä löytyy.

Hän kiittelee, että ilmoituskanavia on kehitetty ja työpaikoilla annetaan ohjeita siihen, miten seksuaalisesta häirinnästä ilmoitetaan.

– Olen tyytyväinen esimerkiksi siihen, että moniin työehtosopimuksiin on saatu velvollisuuksia työnantajalle tehdä epäasiallisen käyttäytymisen ja häirinnän pelisäännöt ja ohjeistukset työpaikoille, hän kertoi.

Toimenpiteiden kohdalla homma kuitenkin sakkaa, hän arvioi. Edelleen asioita katsotaan sormien välistä, eikä ikäviä tapauksia lähdetä selvittämään sellaisella tarmolla kuin pitäisi.

– Monissa paikoissa puhutaan nollatoleranssista niin tämän kuin monen muunkin asian suhteen. Mutta niin kauan kuin se on puhetta, eikä tekoja, se ei tarkoita mitään. Meillä on edelleen tekemistä, että asioihin aidosti ja riittävästi puututaan työpaikoilla, Simola sanoi.

STTK:n mukaan velvoite ehkäistä ja torjua häirintää on STTK:n mielestä lisättävä tasa-arvolakiin.

– Se tulisi mainita sekä kaikkia työnantajia velvoittavassa pykälässä että osana työnantajia velvoittavaa tasa-arvosuunnittelua. Myös tasa-arvovaltuutettu on tätä esittänyt, STTK:n puheenjohtaja Else-Mai Kirvesniemi sanoo tiedotteessa.

Niko Simola muistutti paneelikeskustelussa, että tällä hetkellä on yksiselitteistä, että työnantajan on puututtava tapauksiin ja heillä on velvollisuus ryhtyä selvittämään niitä.

– Tälle ei ole määritelty lainsäädännössä selvää aikataulua. Sehän voisi olla yksinkertainen keino, että säädetään vaikka 14 vuorokautta tai jotain tällaista, missä aikataulussa pitää lähteä toimimaan.

Kirvesniemen mielestä myös häirinnän uhrin oikeusturvaa on parannettava.

– Nykytilaa ja uhrien pääsyä oikeuteen on selvitettävä ja sen pohjalta arvioitava muutostarpeita. Myös seksuaalisen häirinnän uhrin korvauksia on korotettava.

VERKKOHÄIRINTÄ nousi yhdeksi paneelin keskustelun aiheista.

Eduskunnan työtapoja taannoin tapetille nostanut kansanedustaja Ville Merinen (sd.) totesi, että myös verkossa tapahtuvaan häirintään pitää kaikkien puuttua ja nosti esiin esimerkiksi uutisten tai somejulkaisujen kommenttikentät.

– Kun somessa viettää paljon aikaa, niin huomaan miehenä, että säästyn aika paljolta. Pahimmat ovat esimerkiksi Nasima Razmyarin (sd.), Fatim Diarran (vihr.), Tytti Tuppuraisen (sd.) ja Sofia Virran (vihr.) kommenttikentät. Käykääpä joskus lukemassa, ne ovat aivan järkyttäviä.

– Siellä suomalaiset ihmiset, miehet ja ehkä vähän iäkkäämmät naiset pistävät sellaista settiä, että se on häkellyttävää. Kaikkien on puututtava tähän, hän sanoi.

Merinen toivoi, että häirinnän uhreja tsempattaisiin ja esimerkiksi työpaikoilla käytäisiin herkemmin ilmoittamassa uhrin puolesta, jos hän ei niin itse tee.

Merinen pohti myös mahdollisia rangaistuksia esimerkiksi eduskunnassa esiin nousseen häirinnän osalta.

– Eduskunnassahan erotetaan ryhmistä edustajia, kun äänestää oman sairaalan lakkauttamista vastaan tai velkajarrua vastaan. Miten sitten, jos on puristellut humalassa naisen takapuolta toistuvasti, voisiko siinä olla syy vaikka erottaa ryhmästä, hän pohdiskeli.

Rytkönen kommentoi, että moni ulkoistaa häirintään puuttumisen. Kehutaan ja kiitellään, että hyvä, kun sinä puutut, mutta itse ei tehdä mitään. Jokainen kuitenkin voi sen tehdä, hän painotti.

– Minä näin juuri yhden Threads-keskustelun, jossa todella törkeästi lynkaattiin 19-vuotiasta tyttöä. Minä täti-ihminen kävin joka ikiseen kamalaan tekstiin kirjoittamassa, että et sinä voi sanoa toiselle ihmiselle näin. Ajattelin, että Tehyn viestintä varmaan pyörtyy, kun käyn siellä iltapuhteina kirjoittamassa, mutta aivan sama. Nyt haastan ihan jokaisen puuttumaan kiusaamiseen.

Voiko työnantaja vaikuttaa tilanteisiin, joissa työntekijä työpaikan ulkopuolella – vaikka sitten somessa – käyttäytyy epäasiallisesti?

Tähän Mira Leinonen huomautti, että viranhaltijoilla on eri tavalla vastuuta myös siitä, mitä verkossa sanoo, joten tällaisia keskusteluja käydään.

– Aina odotetaan, että se ”joku” puuttuu. Mutta minä työnantajana voin myös kysyä työntekijältä, että mikä saa sinut toimimaan noin. Voi ottaa asian ylipäätään puheeksi. Puhumattakaan sitten, jos on tehnyt jotain, mikä johtaa sanktioihin. Mutta jo pelkästään huomion kiinnittäminen on sellainen asia, mitä voi tehdä.

PANELISTEILTA kysyttiin, millainen ilmapiiri häirintäasioiden ympärillä heidän mielestään tällä hetkellä vallitsee ja onko esimerkiksi Me too -kampanjan huippuhetkien jälkeen otettu takapakkia.

– Olen syntynyt vuonna 1975 ja tuntuu, että elän täysin samanlaista aikaa kuin 15-vuotiaana vuonna 1990. Ei olla menty eteenpäin eikä taaksepäin, vaan ihan samaa paskaa, Rytkönen latasi.

Hän kertoi keskustelleensa taannoin tyttärensä kanssa digitaalisesta häirinnästä. Hän kertoi, kuinka hän sai 17-vuotiaana grillillä työskennellessään asiakkaalta polaroid-kuvan tämän peniksestä.

Kalukuva onnistui analogisessakin maailmassa.

– On näitä tapoja ollut ennen älylaitteita. Siksi haluan muistuttaa, että tämä ei ole tämän ajan ilmiö. Tämä on ollut aina.

Sosiaali- ja terveysministeriön valtiosihteeri Laura Rissanen puolestaan muisteli saaneensa eräältä häiriköltä jatkuvasti tekstiviestejä työskennellessään Jyrki Kataisen (kok.) avustajana. Viestit tulivat aina aamuyöllä ja häirintää kesti puoli vuotta.

– Poliisi sanoi, että vaihda puhelinnumeroa, mutta ei minulla voinut olla salaista puhelinnumeroa. Poliisi soitti häiritsijälle, mutta silloin ei ollut oikein mitään keinoja, miten siihen puuttua.

Tänä päivänä viestit olisivat jo täyttäneet rikoksen tunnusmerkistön.

Rissanen pohti ilmapiirin muutoksesta muutoksesta, että yhteiskunnassa konservatiivinen pohjavire on vahvistunut voimakkaasti. Hän viittasi eilen julkaistuun Guardianin uutiseen kansainvälisestä tutkimuksesta.

– 30 prosenttia Gen Z -miehistä – eli 1997-2012 syntyneistä miehistä – on sitä mieltä, että naisen kuuluu totella miestä avioliitossa. Aivan järkyttävää.